Kylläpäs talvi vilahtikin nopeasti! Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti kultaisilla säteillään. On kivaa miettiä, mitä kaikkea voimmekaan tehdä yhdessä ensi kesänä.
Krookukset ilmestyivät omille paikoilleen ihan kuin tyhjästä maan alta. Yhtäkkiä illat alkoivat olla valoisia ja puut tulivat täyteen pienen pieniä hiirenkorvia. Minusta tuntuu joka ilta, että en haluaisi mennä nukkumaan ollenkaan vaan haluaisin istua puun alle seuraamaan lehtien tulemista. Se on niin mahdottoman jännittävää, enkä haluaisi menettää siitä hetkeäkään.
No, onneksi kesäloman alkuun ei ole enää kauan. Sitten saan valvoa ja ihmetellä kesän tuloa ja luonnon heräämistä niin paljon kuin haluan!
Tervetuloa kesä!
Putte