Blogi

Uusimmat
Arkisto

2022 (4)

2019 (1)

2015 (1)

2012 (2)

2011 (11)

2010 (17)

2009 (36)

  • Kunniamaininnan saaneet kirjoitukset

    Seuraavaksi julkaisemme kunniamaininnan saaneet kirjoitukset. Neljä erinomaista, omaperäistä ja erilaista Putte-possun nimipäivä tarinaa, jotka eivät tässä ole millään lailla paremmuus järjestyksessä. Alapuolella vielä kuva palkituista.

    Vasemmalta oikealle. Veera Alamattila, Ellen Ojakangas, Nuutti Hirvonen, Miroslawa Rolnik, Veranda Ejupi ja Hertta Syrjäpalo. Kuvasta puuttuu Aada Liljeroos. Takarivissä Putte-possu.

    Ellen Ojakangas
    Raahen Keskuskoulu 4B

    PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT

    Hei, olen Minttu. Olen kohtelias, pieni, sievä ja mustavalko täplikäs kissa ja olen menossa mummini kanssa Putte-possun nimipäiville. Putte-possun nimipäiville on myös kutsuttu Katriina-kaniini, Matti-myyrä, Musta-lammas, Kärpänen, Kaarle-karhu ja sinne on myös tulossa esiintymään taikuri Jorma Nappanen. Jorma on tunnettu katoamistempuista. Odotamme innolla illan esitystä.

    Juhlat eivät alkaneet kovin hyvin. Sillä Katriina-kaniini säntäili innostuksissaan loikaten nimipäiväkakkuun. Matti-myyrä yritti kaivaa hänet esiin tuhoten koko kakun. Musta-lammas halusi piristää tunnelmaa laulamalla nimipäivälaulun. Se oli niin korvia raastavaa, että Kärpänen päätti sujahtaa hänen kurkkuunsa. Lammas yskäisi kärpäsen Kaarle-karhun silmään, josta se kimposi suoraan Putte-possun kärsään. Kärpänen onneksi laskeutui minun pehmeälle turkilleni.

    Sen jälkeen meno oli rauhallisempi. Katriina-kaniini ei enää tuon jälkeen kompastellut kauhean usein. Musta-lammas päätti, ettei hän enää aio laulaa nimipäivillä. Kärpänen sanoi ottavansa seuraaville juhlille korvatulpat mukaan. Kaarle-karhu voisi laittaa suojalasit päähänsä ihan varmuuden vuoksi. Onneksi taikuri Jorma Napainen ei ollut katastrofin aikana paikalla. Putte-possu vain naureskeli katastrofille, hänen mielestään se oli huvittavaa. Sitten kaikki muutkin purskahtivat nauruun.

    Sitten kaikki oli aika tylsistyneitä, joten Putte-possu päätti, että ollaan piilosta ja kaikki innostui ideasta. Kaarle-karhu oikein isosti nosti kätensä, että hän saisi olla etsiä. Putte-possu valitsi Kaarle-karhun, koska hän oli ainut, joka halusi. Sitten Kaarle rupesi laskemaan neljäänkymmeneen. Kärpänen meni totta kai pienempään koloon, mitä oli. Katriina-kaniini piiloutui keittiön kaappiin tiskiharjojen taakse. Matti-myyrä ryömi ryminällä sohvan alle. Musta-lammas yritti piiloutua portaiden alle, mutta hännän tupsu jäi näkyviin. Putte-possu sen sijaan meni pöydän alle. Mummoni ei osallistunut, vaan jäi katsomaan. Minä löysin pikku kolon, johon mahduin, koska olen tosi pieni. Kolo oli olohuoneen kaapin takana seinässä ja päätin kiivetä sinne.
    Sitten Kaarle-karhu lähti etsimään. Hän heti ensimmäisenä huomasi Puten saparon. Kaarle vetäisi Puten saparosta ja Putte säikähti vallattomasti kiljaisten niin, että kaikki muut säntäsivät pois piiloistaan, myös minä.

    Piiloleikki loppui lyhyeen, kun samalla taikuri Jorma Nappanen saapui paikalle. Taikurilla oli päällä musta viitta ja karvatossut. Sitten oli taikurin esiintymisvuoro. Hän aikoi kadottaa Putte-possun, mutta tiputti silmälasinsa taikurin hattuun. Hän hädissään rupesi tonkimaan hattuaan, mutta sieltä tulikin kaikkea muuta: pupu, porkkana, karhu, hammasharja, juusto, kakku, kukka, leluauto ja yksisarvinen. Taikashow keskeytyi, koska Jorma Nappanen oli käytännössä sokea ilman lasejaan.
    Kaikki katsoivat ihmeissään, mutta luulivat, että se kuului esitykseen ja nauroivat ihan katketakseen, myös minä. Jorma repesi loppujen lopuksi itsekin nauramaan ja esitys päättyi.

    Sitten oli kotiinlähdön aika. Minä olin ihan poikki, joten nukahdin mummin syliin ja mummi kantoi minut kotiin asti. Sitä ennen kerkesin sanoa hyvät yöt. Myös taikuri Jorma Napainen löysi kotiinsa ilman lasejaan. Siihen loppui Puten nimipäivät.

    Veera Alamattila
    Raahen Keskuskoulu 6A

    PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT

    Oli kaunis ilta. Saavuin iltahämärissä juhliin. Siellä juhlittiin kadonneen seitsemännen possun nimipäiviä. Koputin oveen ja sen avasi äitipossu.
    –Hyvää nimipäivää kadonneelle seitsemännelle possulle! Huudahdin.
    –hän ei ole enää kadonnut, hän tuli juuri. Sanoi iloisesti äitipossu.
    –Hänen nimekseen tuli Putte, koska tänään on Puttejen nimipäivä, sanoi äiti possu.
    Missähän on nytten? Kysyin.
    –Tulepas Putte, täällä on lisää vieraita! Huudahti äiti. Sitten Putte saapui. Hän oli aika samannäköinen, kuin muutkin veljekset.
    –Terve, olen äiti possun tuttu, sanoin.
    –Terve, olen kuullut sinusta, sanoi Putte.
    –Asut kuulemma Pekka Patsaan lähellä? Kysyi Putte.
    –Kyllä asun, Vastasin.
    Sitten äitipossu huudahti. Nyt kun kaikki ovat paikalla, niin lähdetään museonrantaan juhlimaan Puten nimipäiviä, huudahti pirteästi äitipossu.
    –lähdemmekö heti? Kysyin innokkaana.
    –Kyllä lähdetään, vastasi äitipossu. Kun lähdimme kävelemään vanhan Raahen katuja, menin Puten luokse ja kysyin kysymyksiä.
    –Eikö sinua harmita yhtään, että olit ollut kadoksissa, kysyin. Kävelimme jonkin aikaa vanhan kaupungin loistossa, kunnes hän kääntyi katsomaan minua ja vastasi.
    –Ei minua harmita, olen saanut sinä aikana kokea vaikka mitä eri kulttuureista, nähtävyyksistä ja satamatyöstä, vastasi Putte intohimoa täynnä.
    – Tuo kuulostaa mahtavalta, vastasin.
    – Minusta on tärkeää vaikka elämä heittelee, että säilyttää elämässään positiivisuuden, vastasi Putte. Sitten saavuimme juhlapaikalle. Sinne oli tuotu Langin Kauppahuoneelta kaikenlaisia herkkuja. Juhlissa oli niin mukavaa, että sitä ei olisi halunnut lopettaa. Sitten kun kaikki herkut oli syöty, niin lauloimme vielä laulun Putelle. Sen nimi on Putte-possun nimipäivät. Tuota laulua voi kuulla vielä tänäkin päivänä. Sitten kun juhlat oli ohi, kiitin ja sanoin heipat. Sitten lähdin kotiin. Kotimatkalla ajattelin, että Putte-possu on rehellinen, reilu, ystävällinen ja luotettava. Juuri sellainen minkälainen possun pitää olla. Loppu!

    Veranda Ejupi
    Raahen Keskuskoulu

    PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT

    Heti, kun äitipossu sai tietää löytäneensä seitsemännen poikaansa, hän meni halaamaan tätä.
    ”Minulla on ollut hirveä ikävä sinua, olen niin iloinen, että olet vielä elossa. Miten tulit tänne? Oletko kunnossa? Onko sinulla nälkä? No, tärkeintä on, että olet täällä”, äiti sanoo nyyhkyttäen ja onnellisen näköisenä.
    ”Minulla on ollut sinua ikävä ja kaikkia muitakin”, Putte sanoo onnellisena siitä, että löysi vihdoin ja viimein kotinsa, paikan minne kuului.
    ”Tule sisälle”, äiti kehottaa häntä.
    Heti, kun Putte astuu talon sisälle, häntä kohti ryntäävät kuusi hänen pituista possua, jotka olivat kuunnelleet äitipossun ja Puten keskustelua.
    He halasivat Puttea ja esittelivät itsensä. Putte sai tietää, että he ovat hänen veljiään.
    Heidän nimensä ovat Pena, Potta, Pottu, Pate, Pete ja Pertti.
    Sisällä oli kavereita ja sukulaisia. Sitten Puten mieleen herää yksi kysymys. Miksi he juhlivat?
    Hän kysyy asiasta äidiltään ja saa tietää, että…
    ”… Tänään on nimipäiväsi”, äiti kertoo.
    ”Onko minulla nimi?”, kysyy Putte yllättyneenä ja innoissaan.
    ”Kyllä on, se on Putte, heti kun huomasin sinun olevan kateissa, tämä nimi tuli mieleeni, joten nimesin sinut sillä nimellä”, äiti kertoo.
    Putte tunsi olevansa todella iloinen. Hän ei ollut enää tavallinen possu!
    Seuraavaksi heille kaikille jaettiin pullia mehun kanssa. He pelasivat lautapeliä ja tekivät kaikkea hauskaa, kunnes…
    ”Saisinko kaikkien huomion, kiitos”, isäpossu pyytää, joka oli toivottanut Puten tervetulleeksi halilla ja lahjalla, jonka oli säästänyt Puttea varten.”
    Kaikki hiljentyivät ja kääntyivät katsomaan isäpossua.
    ”Tänään, koska Putte tuli takaisin, juhlistamme tätä päivää joka vuosi. Puten ansiosta olemme löytäneet ilon ja onnellisuuden. Nyt sain tuntea poikani ja tiedän, että hän on hyväsydäminen ja toivoo kaikille parasta. Kiittäkäämme Puttea tästä mahtavasta päivästä”, hän sanoo ja istuu alas.
    Kaikki sanoivat Putelle kiitokset ja menivät syömään herkkuja ruokapöydässä. Tämä oli yksi Puten onnellisimmista päivistä. Putte tunsi olevansa maailman onnellisin possu ikinä.

    Ja vielä yksi kirjoitus. Salapoliisitarina, jonka juonenkäänteitä Puttekin ihmettelee.

    Hertta Syrjäpalo
    Raahen Keskuskoulu 5B

    PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT

    Kukaan ei tiennyt, mitä sinä päivänä oli tapahtunut. Kukaan ei tiennyt, mikä oli mennyt niin pahasti pieleen, että siitä syntyisi tämä: talo raunioina, koruliikkeen avaimet varastettu, liike tyhjänä. Tapahtuneesta oli kulunut 3 päivää, mutta tapahtumapaikka oli ehditty jo eristää. Rikostutkija Sofia Suonsivu astui ulos autostaan rikospaikalle eristeaidoista välittämättä, nosti mustat kissamaiset aurinkolasit pois päästään ja antoi kevätauringon häikäistä hänen silmänsä.

    Hän vilkaisi kelloaan, 14.11. Ylikomisario saapuisi 4 minuutin kuluttua. Sofia katseli tapahtumapaikkaa kiinnostuneena, talo oli palanut, mutta ei pahasti, outoa kyllä nurmikko ei ollut palannut lainkaan ja luntakin oli vielä kasoina talon pihalla. Sofia päätti odottaa ylikomisariota, ennen kuin menisi sisään. Siinä samassa ylikomisarion musta Jeep ajoi pihaan tummennettuine takalaseineen. Se pysähtyi talon portin viereen ja ylikomisario nousi autostaan.

    –Mukavaa kun pääsitte avuksi, hän sanoi ja antoi katseensa viipyä Sofian kalliissa design aurinkolaseissa, rouva Suonsivu, hän lopetti.
    –Neiti Suonsivu, Sofia korjasi ja katseli komisariota.
    –On mukava auttaa.
    –Aivan, ylikomisario sanoi, pitäisikö tutkia talo?
    –Mietin aivan samaa. Sofia ja ylikomisario kävelivät ääneti talolle ja astuivat sisään. Talo oli palanut niin vähän, että siellä saattoi kävellä ja oleilla normaalisti.
    –Entä todistajat, Sofia kysyi kävellessään keittiössä.
    –Nukkuvat yönsä poliisiasemalla toistaiseksi ylikomisario vastaa.
    –Miksei maatilalla, eivätkö he olleet poliiseja, Sofia naurahti ja astui keittiöstä olohuoneeseen.
    –Possuja, jotka elivät ihmisten lailla ylikomisario vastasi.
    –Haluan puhua heille, Sofia sanoi.

    Kun Sofia oli kuulustellut kaikki seitsemän lasta tuloksetta, oli äidin vuoro. Sofia istui kuulustelupöydän takana ja odotti, että possujen äiti tulisi sisään. Hetken kuluttua äiti meni sisään.
    –Tervetuloa, Sofia sanoi.
    – Olen rikostutkija Sofia Suonsivu, tutkin talollanne sattunutta rikosta.
    –Hei minä olen Reetta-possu, sanoi äiti.
    –Oliko talollanne muita, kun onnettomuus sattui, Sofia tiedusteli Reetalta.
    –Siellä olimme, minä, seitsemän lastani ja kolme vierasta.
    –Voitko kuvailla hetkeä, kun palo alkoi?
    –No, olimme juuri syömässä kakkua, kun olohuoneen sohva roihahti tuleen, lapset juoksivat ulos, mutta minä ja vieraat otimme arvotavarat ensiksi mukaan. Minä otin korukaupan avaimet ja puristin niitä kädessäni, kun pääsimme ulos. Yksi vieraista, Pena sanoi unohtaneensa lompakkonsa. Koitin estellä häntä, mutta toinen vieras, Helmi tarrasi minua kädestä, joten en voinut pidätellä Penaa. Sofia nyökkäsi, rikos oli paljon yksinkertaisempi, kuin mitä vaikutti.
    –Hyvä on, voit mennä, Sofia sanoi ja Reetta nousi.

    Seuraavana päivänä Sofia ja ylikomisario soittivat Penan ja Helmin ovikelloa. Pienellä haulla oli selvinnyt, että Helmi ja Pena elivat yhdessä, pariskuntana.
    –Teitä kahta syytetään rikoksesta, Sofia sanoi, kun he olivat tulleet avaamaan.
    –Käykää toki sisään ja selittäkää, Helmi sanoi. Kun kaikki istuivat pöydän ääressä kahvikupit edessään, Sofia aloitti:
    –Sinä iltana, kun varkaus tehtiin, te olitte paikalla, toimitte tiiminä. Ensin Helmi sytytti sohvan palamaan käydessään vessassa ennen ruokailua. Sohvaa ei nähnyt keittiöstä suoraan, mutta olitte ainut, joka oli ollut poissa tuolloin. Sitten te kaksi otitte tavaranne talosta ja menitte pihalle. Penan lompakko oli harhautusta. Kun Helmi piteli Reettaa, hän otti samalla avaimen Reetan kädestä. Samana iltana varastitte korukaupan, Sofia selitti.
    –Teillä ei ole todisteita, Pena sanoi.
    –Pelkäänpä, että on, ylikomisario sanoi ja avasi kaapin takanaan. Siellä olivat kaikki varastetut korut.
    –Tarvitseeko minun sanoa enempää?

    Samana iltana rikostutkija Sofia Suonsivu ajoi autollaan kohti lentokenttää, sieltä hän lentäisi kotikaupunkiinsa Pariisiin. Sofialla oli uudet aurinkolasit päässään. Hän osti uudet jokaista tapausta kohden. Tällä kertaa ne olivat pyöreät ja liukuvärjätyt. Hän saapui lentokentälle, parkkeerasi auton ja lähti kävelemään kohti lentokentän päärakennusta, kohti Pariisia, kohti uusia tapauksia. Hän vilkaisi kelloaan, 21.11. Lento lähtisi 49 minuutin päästä. Sofia astui ovesta sisään ja ajatteli: nyt tiedetään, mitä sinä päivänä tapahtui, nyt siitä puhutaan. Mutta ennen kaikkea, nyt minä pääsen kotiin.

    Jossain vaiheessa julkaisemme lisää kirjoituksia. Hyvää, jäätelön makuista kesää kaikille!

  • Tänään esittelyssä Aadan kirjoitus

    Putte-possu järjesti kirjoituskilpailun Raahen keskuskoulun oppilaille maaliskuussa 2022. Kilpailuun osallistui huikeat 110 kirjoitusta. Tänään esittelyssä jaetulle toiselle sijalle yltäneen Aada Liljeroosin kirjoitus, josta ei puutu yllättäviä juonen käänteitä!

    Kuvassa Aada Liljeroos keskuskoulu 5A

    Aada Liljeroos
    Raahen Keskuskoulu 5A

    PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT

    Luku 1
    Juhlien valmistelut

    Hei! Olen Putte-possu ja minulla on nimipäivät. Nämä ovat minun ensimmäiset nimipäivät, jotka vietän. Olen varma, että niistä tulee maailman parhaat juhlat.

    Tänään alkaa juhlien valmistelut. Meidän täytyy leipoa paljon hyviä leivoksia ja tehdä hyvää ruokaa kaikille vieraille yllin kyllin!

    Minä leivon mehevät pullat ja teen kaikkien suosikkia, sitruunalimonadia Ilmoittaa äitipossu innostuneena.

    Minä rakennan meille pöydät ja tarvittavat kalusteet, jotta kaikille riittää hyvin tilaa, sanoo veli possu kiinnostuneena.

    Luku 2
    Valmistelut alkoivat

    Niin kaikki alkoivat valmistella juhlia. Putella oli kaksi tärkeää tehtävää: Hänen piti tehdä kutsukortit ja viedä ne postiin. Niin alkoi myös Putte ahkeroida omat tehtävänsä. Putte leikkasi ja liimasi iltaan asti. Vihdoin kortit olivat valmistuneet. Hänen piti vielä lisätä osoitteet, nimet ja paikka, minne vieraiden pitää tulla. Kun osoitteet on painettu mustetyynyllä kortin takapintaan Putte laittaa kasan kortteja ruskeaan napilliseen laukkuun. Kello on jo niin paljon, että posti on menossa kiinni. Putte nappaa laukun ja laittaa sen niskalle. Voi ei! Posti menee kiinni viiden minuutin päästä.

    Putte lähtee juoksemaan kohti kaupungin postia. Putte juoksee niin kovaa, että kaatuu ja kirjeet lentävät ulos ruskeasta nahkalaukusta. Puten kova ahkerointi oli aivan turhaa, sillä kortit oli nyt mennyttä, koska lämmin kesätuuli vei ne mukanaan minne lie. Putte katselee ympärilleen, että näkyisikö kortteja, mutta ei. Niitä ei näy missään. Putte miettii ja miettii, mitä tehdä, mutta siltikään ei tiedä miten toimia nyt.
    Nimipäivät ovat ylihuomenna ja kutsut ovat nyt tuulen mukana, missä lie.

    Kuitenkin hän kävelee vain kotiin, sillä ratkaisun miettiminen ei ole nyt ajankohtaista. Putte kävelee hajamielisesti kohti kotia ja miettii samalla, mitä tekisi nyt.

    Luku 3
    Suunnitelma muuttuu

    Putte-possu on ollut jo koko aamun kotona, hän ei ole sanonut kenellekään, että kortit eivät ole matkalla vieraille. Sitten äitipossu kysyy: Millaiset kortit sinä teit ja saitko vietyä ne postiin?
    Tuota… no ne menivät vähän niin kuin, meni hukkaan… Miten niin ”hukkaan”?
    Posti oli menossa kiinni viiden minuutin päästä, joten minulla oli kiire. Juoksin niin kovaa kuin pystyin, mutta sitten kaaduin ja kortit lensi tuulen mukana jonnekin.
    Voi ei! Juhlia varmaan täytyy siirtää yhdellä päivällä, koska kortit eivät ehdi saapua huomiselle. Sitten velipossu puuttuu asiaan ja sanoo: Ei tarvitse! Voimme tehdä yhteistyötä, Putte tekee uudet kortit kaikille vieraille, minä ja äitipossu viedään ne kaikkien vieraiden postilaatikoihin. Meillä on koko päivä aikaa! Sopii ainakin minulle, sopiiko sinulle putte? Kyllä sopii! Aletaan hommiin!

    Luku 4
    Suunnitelman toteutus

    Putte-possu taas liimaa ja leikkaa uusia kortteja. Hän liimaa hienoja kukkatarroja ja kirjoittaa erilaisia kutsutekstejä. Kaikki kortit ovat valmiita! Nyt Puten pitää vielä tehdä lista, minne kortit viedään.

    Listakin on nyt kirjoitettu. Kaikki kortit ja lista on valmiina! 32 ihmiselle täytyy viedä kortit! Selvä. Lähdemme äitipossun kanssa viemään kortteja. Tulemme iltaan mennessä takaisin! Samalla velipossu nappaa kasan kortteja ja osoitelistan ja lähtee kävelemään kohti autoa.

    Sillä aikaa, kun äiti- ja velipossu ovat viemässä kortteja, Putte järjestelee juhlapaikan. Hän levittelee koristeita ja laittaa velipossun rakentamille valkoisille pöydille hienoja pöytäliinoja. Äitipossun tekemät ruuat ovat jääkaapissa. Siellä on marenkeja, sitruunalimonadia, mansikka-suklaakakkua ja suolaisia ruokia. Kaikki näyttää ja kuulostaa hyvältä! Mikään ei voisi mennä pieleen enään.

    Illalla äitipossu ja velipossu saapuvat kotiin. Kaikki kortit oli viety viety vieraille ja Putte oli järjestellyt kaikki oikeille paikoille ja laittanut kalusteet ulos. Kun äitipossu ja velipossu olivat tulleet alkuillasta kotiin, äitipossu alkaa kokkaamaan pienessä keittiössä iltapalaa Putelle ja velipossulle. Kaikki ovat syömässä kasviskeittoa, kun Putte-possu sanoo:
    Juhlat ovat huomenna, meillä on loppupäivä aikaa järjestellä juhlia. Ensimmäiset 20 vierasta tulevat huomenna kello 14.30. loput tulevat kauempaa sitten kuin kerkeävät. Putte nostaa taas lusikan ja laittaa keittoa suuhun. Puten äiti ja velipossu ovat jo syöneet, he lähtevät ulos laittamaan maahan kyltin, jossa lukee ”nimipäiväjuhlat”.

    Luku 5
    Salaperäinen soittaja

    Puten puhelin alkaa soimaan, se on tuntematon numero. Putte päättää kuitenkin vastata. Puhelimesta vastaa tuntematon naishenkilö.
    Hei, olen Anna. Lähetit ilmeisesti minulle nimipäiväkortin. Soittelen sen takia, koska en tunne ketään Puttea. Onko kenties tarkoitettu jollekin toiselle?
    Hei ja anteeksi paljon kutsusta. En tiedä kenelle se oli tarkoitettu, sillä kutsuttuja oli paljon. Mikä on osoitteesi?
    Tervakatu 2.
    Minun isäni asuu siellä.
    Muutin tänne viikko sitten. Hän on varmaan muuttanut muualle. Samalla naishenkilö lopettaa puhelun.
    Kukahan se oli?
    Samalla äiti- ja velipossu tulevat sisään.

    Luku 6
    Soittaja selviää

    Olit järjestellyt ulkona, näyttää hyvältä!
    Kiitos! Minulle muuten soitti joku tuntematon Anna niminen henkilö isäni talosta. Hän sanoi, että on muuttanut sinne viikko sitten. Isä olisi kyllä sanonut, jos hän olisi muuttanut.
    Anna niminen? En tunne ketään sen nimistä.
    En kyllä minäkään, en yhtään ketään.
    Velipossu puuttuu keskusteluun ja sanoo:
    Eikö se ole meidän täti, se jota emme ole koskaan nähnyt?
    Ai niin Anna! Hän ei tunnekaan teitä.
    Samalla äitipossu kävelee puhelimen luo ja näpyttelee numeron. Puhelin alkaa surisemaan: hei taas. Oliko sinulla asiaa vielä?
    Kyllä oli, olen Minna possu.
    Mitä? O…oikeasti?

    Luku 7
    Juhlapäivä

    Juhlat alkavat tänään. Putte-possu on kuitenkin hieman surullinen, sillä isä-possun osoitetta ei saatu koskaan selville. Pääasia on kuitenkin se, että ulkona on hyvä ilma juhlia ja on tulossa paljon vieraita. Myös Anna-possu on tulossa. Äiti- ja velipossu ovat vielä nukkumassa. Putte heräsi ennen seitsemää, sillä juhlat jännittävät kovasti.

    Herätys! Tänään on nimipäivä!
    Putte! Kello ei ole edes kahdeksaa! Meillä on aikaa nukkua, Ärähtää velipossu ärsyyntyneenä.
    Niin, mutta meidän täytyy herätä aikaisin, jotta kerkeämme valmistella loput asiat.
    Samalla äitipossun herätyskello soi.
    Hyvää nimipäivää Putte!
    Äitipossu ponkaisee sängystä halaamaan Puttea.
    Kiitos! Mennään syömään aamupalaa!

    Kaikki kävelevät keittiöön ja istuvat pöydän ääreen. Äitipossu menee hellan ääreen paistamaan pinaattilettuja.
    Putte nousee pöydästä ja menee ulos odottamaan ensimmäisiä vieraita. Ensimmäiset vieraat tulevat. Anniina ja Jaakko pyöräilevät hiekkatietä pitkin juhlapaikalle.
    Hei! Huutaa Putte samalla vilkuttaen iloisesti.
    Hei vain!
    Moi! vastaa Jaakko ja Anniina.
    Voitte tulla tänne, täällä on äiti- ja velipossu.
    Samalla alkaa tulemaan lisää vieraita. Kello on jo puoli neljä, kaikki vieraat ovat tulleet. Putte on saanut kortteja, punaisia ruusuja ja muita kivoja lahjoja vierailta. Kaikilla on mukavaa.

    Sitten tapahtuu jotain. Punainen pieni auto ajaa pihalle. Kaikki kääntyvät katsomaan sitä.
    Kuka tänne vielä tulee? Kysyy yksi vieraista.
    En tiedä…
    Sieltä astuu ulos tummaan takkiin pukeutunut mies.
    Hei vain! Hän riisuu aurinkolasit ja kävelee Puten luo.
    Isä?
    Putte ottaa hänestä kiinni ja halaa niin kovaa, ettei ole aikomustakaan päästää irti tai hellittää otetta.
    Mistä tiesit?
    Samalla Anna kävelee Puten taakse ja hymyilee leveästi.
    Kiitos Anna! Ja kiitos isä, että tulit.
    Tässä. Isäpossu ojentaa paketin, joka on paketoitu sinisellä paperilla.
    Kiitos!
    Putte avaa paketin. Sisällä on ruskea nalle, jolla on punainen rusetti.
    Tämä oli sinun lempilelu, kun olit yksi vuotias.
    Kiitos!
    Äiti possu katsoo kaukaa kyynel valuen poskella.
    Nämä on parhaat juhlat.

    Kaikilla oli niin mukavaa. Juhlat kestivät koko yön, niin pitkään, kun kaikki jaksoivat.

    Semmoinen oli minun paras päivä, sanoo Putte istuessaan keinutuolissa omille lapsenlapsilleen.

    LOPPU

    Aurinkoista viikkoa kaikille!

  • Lisää Putte-possun kirjoituskilapilun satoa

    Putte-possu järjesti kirjoituskilpailun Raahen keskuskoulun oppilaille maaliskuussa 2022. Kilpailuun osallistui huikeat 110 kekseliästä ja omaperäistä kirjoitusta eri luokka-asteilta. Tässä julkaisemme jaetulle toiselle sijalle tulleen Nuutti Hirvosen kirjoituksen, josta selviää, että Putte ei koskaan jättäisi ketään yksin joka tarvitsee apua. Puttea ja hänen lähintä ystäväänsä Ellaa yhdistävät mm. lempikouluaineet englanti ja matematiikka, viha jäätelöä kohtaan ja Harry possun lukeminen.

    Kuvassa Nuutti Hirvonen keskuskoulu 5B

    PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT

    Eräänä päivänä Putte-possu vilkaisi kalenteriaan ja huomasi. –Hei, minulla on viikon päästä nimipäivä! Putte-possu oli hyvin innostunut tästä, sillä possut eivät juhli syntymäpäiviä, he juhlivat nimipäiviä. Putte kiirehti talliinsa, kirjoitti ”päiviä nimipäivään” paperille, merkitsi seitsemän ruutua ja ripusti sen seinälle. Joka päivä Putte merkitsin rastin ruutuun, kunnes päivä oli saapunut. Oli vihdoin Puten nimipäivä!
    Hänen äitinsä tuli herättämään hänet. Aika herätä kulta porsi, äiti sanoi.
    Äiti oli hyvin huomaavainen, kaunis ja kiltti nainen. Hän aina kokkasi aamupalan ja työskenteli ahkerasti. Hän oli aina opettanut Puten olemaan kiltti toisille.
    Hyvää huomenta äiti! Putte sanoi. Muistatko mikä päivä tänään on, äiti kyseli? nimipäiväni, Putte vastasi. Kyllä! Minulla on suunniteltuna mahtava päivä, sanoi Puten äiti. mutta ensin sinun pitää mennä Ouluun, jotta voimme valmistella juhlasi. Jippii, menen vaikka bussilla vastaa Putte. Hyvä!

    Ja niin Putte kipaisi keittiöön syömään aamupalaa. Samalla hän näki isänsä, ison ja väsyneen miehen. Puten isä oli kiltti ja leikkisä, mutta koska hänellä oli vaativa työ, hän ei nähnyt lapsiaan kauhean paljon. Tänä päivänä kuitenkin isä piti vapaapäivän. Isä sanoi: puuroa on hellalla, nauti! Kiitos! Putte vastasi. Pöydällä oli hänen kolme sisarustaan. Latte, Mutte ja Matti. Latte oli Puten vanhin sisarus. Latte useasti auttoi Puttea läksyissään ja heillä oli hyvin läheinen suhde. Mutte ja Matti olivat kaksosia. He olivat hieman nuorempia kuin Putte, joten he eivät käyneet koulua. Putte istahti pöytään. Alkoi syömään puuroa ja tervehti sisaruksiaan. Nautittuaan puuronsa, hän lähti bussi asemalle.

    Siellä hän näki ystävänsä Ellan. Hei Ella! Miten meneskelee, kysyi Putte? Ihan hyvin, mä meen tonne Ouluun, Ella vastasi. Sitten Putte huomautti: minäkin menen, pitäiskö meiän mennä yhessä? Joo, kuulostaa hyvältä!
    Matka Ouluun oli suhteellisen pitkä, joten heillä oli paljon aikaa keskustella. Ella oli yksi Puten lähimmistä ystävistä. Heillä oli paljon yhteistä, kuten lempikouluaineet: englanti ja matematiikka, viha jäätelöä kohtaan ja Harry possun lukeminen. Miks muuten meet Ouluun, kysyi Putte. Ihan huviks, Ella vastasi. Entä sä, Ella lisäsi. Jotta mun äiti voi valmistella mun nimipäivää. Aa! Onnittelut sinulle, toivotti Ella hämmästyen. Kiitos!

    Sitten bussikuski ilmoitti, olemme Oulussa! Ella ja Putte nousivat, lähtivät ja kävelivät kaupunkiin. Nyt he ovat kirjastossa. Siellä Putte huomaa kellon olevan kohta viisi, jolloin hänen juhlansa pidetään. Oho! Mun pitää lähteä. Niinpä! Mä voin tulla sun kanssa, Ella vastasi. Joo. He lähtivät kävelemään, mutta yhtäkkiä kaupungin ruuhka pyyhkäisee Ellan Puten näkymästä ja Putte huutaa: Ella, minne menit? Mutta hän ei saa vastausta. Putte lähtee etsimään Ellaa, silti ei hän löydä ystäväänsä. Kello on ihan kohta viisi ja vieraat tulevat jo ja hän ei silti löydä Ellaa. Ei Putte kuitenkaan luovuta, hän aikoo löytää ystävänsä. Putte muistaa, mitä äiti oli opettanut. Oulu on todella iso, joten hänen pitää toimia järkevästi. Minne Ella menisi? Pohtii Putte, Mikä olisi järkevä paikka? Joku, jonka minä tietäisin. Ja yhtäkkiä hän tietää minne Ella meni, kirjastoon.

    Putte lähtee juoksemaan niin kovaa, kuin pystyy (noudattaen liikennesääntöjä tietysti), muut possut ihmettelevät, miksi Putte ryntäilee niin kovaa, mutta Putte ei välitä, hänen pitää löytää ystävänsä. Vihdoin, Putte saapuu. Hän kävelee sisään ja näkee Ellan. Putte ryntää Ellan luo ja halaa häntä. Luulin jo, että et tulis, Ella sanoo. tietysti, en koskaan jättäisi ketään, joka tarvitsee apua! OK, neiti Porslandia, Ella ilkkuu. Putte rallattaa, mutta yhtäkkiä hän muistaa juhlansa. Hei, meidän pitää lähteä! Putte huomauttaa. Etsivä Poirot! Tirskuu Ella.
    Ja niin he lähtevät takaisin Raaheen toivoen, että ehtisivät ajoissa. Kun he saapuvat bussiasemalle, siellä ei ole enää busseja. He myöhästyivät.

    Anteeksi Putte, mitään ei olisi tapahtunut, jos en olisi eksynyt, Ella itkee. Ei se haittaa, kaikkihan tapahtuu syystä? Hetkinen! Minun tätini asuu kaupungissa, hän voi viedä meidät Raahen, Ella vastaa. Ja niin he menevät Ellan tädin avulla Raahen.

    Vihdoin he saapuvat Puten talolle. Ella on melkein jo sanomassa hyvästejä kun Putte sanoo: Tahotteko tekin tulla juhliin? Voitais me, vastaa Ella. Sitten he menevät Puten taloon, juhlivat ja menevät nukkumaan. Kaikkia väsyttää päivän jälkeen, mutta kaikki myöntävät päivän olleen hieno.

    Loppu.

    Ensi viikolla pääsemme lukemaan jaetun toisen sijan toisen palkitun Aada Liljeroosin kirjoituksen.

    Mukavaa viikkoa!