Seuraavaksi julkaisemme kunniamaininnan saaneet kirjoitukset. Neljä erinomaista, omaperäistä ja erilaista Putte-possun nimipäivä tarinaa, jotka eivät tässä ole millään lailla paremmuus järjestyksessä. Alapuolella vielä kuva palkituista.
Vasemmalta oikealle. Veera Alamattila, Ellen Ojakangas, Nuutti Hirvonen, Miroslawa Rolnik, Veranda Ejupi ja Hertta Syrjäpalo. Kuvasta puuttuu Aada Liljeroos. Takarivissä Putte-possu.
Ellen Ojakangas
Raahen Keskuskoulu 4B
PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT
Hei, olen Minttu. Olen kohtelias, pieni, sievä ja mustavalko täplikäs kissa ja olen menossa mummini kanssa Putte-possun nimipäiville. Putte-possun nimipäiville on myös kutsuttu Katriina-kaniini, Matti-myyrä, Musta-lammas, Kärpänen, Kaarle-karhu ja sinne on myös tulossa esiintymään taikuri Jorma Nappanen. Jorma on tunnettu katoamistempuista. Odotamme innolla illan esitystä.
Juhlat eivät alkaneet kovin hyvin. Sillä Katriina-kaniini säntäili innostuksissaan loikaten nimipäiväkakkuun. Matti-myyrä yritti kaivaa hänet esiin tuhoten koko kakun. Musta-lammas halusi piristää tunnelmaa laulamalla nimipäivälaulun. Se oli niin korvia raastavaa, että Kärpänen päätti sujahtaa hänen kurkkuunsa. Lammas yskäisi kärpäsen Kaarle-karhun silmään, josta se kimposi suoraan Putte-possun kärsään. Kärpänen onneksi laskeutui minun pehmeälle turkilleni.
Sen jälkeen meno oli rauhallisempi. Katriina-kaniini ei enää tuon jälkeen kompastellut kauhean usein. Musta-lammas päätti, ettei hän enää aio laulaa nimipäivillä. Kärpänen sanoi ottavansa seuraaville juhlille korvatulpat mukaan. Kaarle-karhu voisi laittaa suojalasit päähänsä ihan varmuuden vuoksi. Onneksi taikuri Jorma Napainen ei ollut katastrofin aikana paikalla. Putte-possu vain naureskeli katastrofille, hänen mielestään se oli huvittavaa. Sitten kaikki muutkin purskahtivat nauruun.
Sitten kaikki oli aika tylsistyneitä, joten Putte-possu päätti, että ollaan piilosta ja kaikki innostui ideasta. Kaarle-karhu oikein isosti nosti kätensä, että hän saisi olla etsiä. Putte-possu valitsi Kaarle-karhun, koska hän oli ainut, joka halusi. Sitten Kaarle rupesi laskemaan neljäänkymmeneen. Kärpänen meni totta kai pienempään koloon, mitä oli. Katriina-kaniini piiloutui keittiön kaappiin tiskiharjojen taakse. Matti-myyrä ryömi ryminällä sohvan alle. Musta-lammas yritti piiloutua portaiden alle, mutta hännän tupsu jäi näkyviin. Putte-possu sen sijaan meni pöydän alle. Mummoni ei osallistunut, vaan jäi katsomaan. Minä löysin pikku kolon, johon mahduin, koska olen tosi pieni. Kolo oli olohuoneen kaapin takana seinässä ja päätin kiivetä sinne.
Sitten Kaarle-karhu lähti etsimään. Hän heti ensimmäisenä huomasi Puten saparon. Kaarle vetäisi Puten saparosta ja Putte säikähti vallattomasti kiljaisten niin, että kaikki muut säntäsivät pois piiloistaan, myös minä.
Piiloleikki loppui lyhyeen, kun samalla taikuri Jorma Nappanen saapui paikalle. Taikurilla oli päällä musta viitta ja karvatossut. Sitten oli taikurin esiintymisvuoro. Hän aikoi kadottaa Putte-possun, mutta tiputti silmälasinsa taikurin hattuun. Hän hädissään rupesi tonkimaan hattuaan, mutta sieltä tulikin kaikkea muuta: pupu, porkkana, karhu, hammasharja, juusto, kakku, kukka, leluauto ja yksisarvinen. Taikashow keskeytyi, koska Jorma Nappanen oli käytännössä sokea ilman lasejaan.
Kaikki katsoivat ihmeissään, mutta luulivat, että se kuului esitykseen ja nauroivat ihan katketakseen, myös minä. Jorma repesi loppujen lopuksi itsekin nauramaan ja esitys päättyi.
Sitten oli kotiinlähdön aika. Minä olin ihan poikki, joten nukahdin mummin syliin ja mummi kantoi minut kotiin asti. Sitä ennen kerkesin sanoa hyvät yöt. Myös taikuri Jorma Napainen löysi kotiinsa ilman lasejaan. Siihen loppui Puten nimipäivät.
Veera Alamattila
Raahen Keskuskoulu 6A
PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT
Oli kaunis ilta. Saavuin iltahämärissä juhliin. Siellä juhlittiin kadonneen seitsemännen possun nimipäiviä. Koputin oveen ja sen avasi äitipossu.
–Hyvää nimipäivää kadonneelle seitsemännelle possulle! Huudahdin.
–hän ei ole enää kadonnut, hän tuli juuri. Sanoi iloisesti äitipossu.
–Hänen nimekseen tuli Putte, koska tänään on Puttejen nimipäivä, sanoi äiti possu.
Missähän on nytten? Kysyin.
–Tulepas Putte, täällä on lisää vieraita! Huudahti äiti. Sitten Putte saapui. Hän oli aika samannäköinen, kuin muutkin veljekset.
–Terve, olen äiti possun tuttu, sanoin.
–Terve, olen kuullut sinusta, sanoi Putte.
–Asut kuulemma Pekka Patsaan lähellä? Kysyi Putte.
–Kyllä asun, Vastasin.
Sitten äitipossu huudahti. Nyt kun kaikki ovat paikalla, niin lähdetään museonrantaan juhlimaan Puten nimipäiviä, huudahti pirteästi äitipossu.
–lähdemmekö heti? Kysyin innokkaana.
–Kyllä lähdetään, vastasi äitipossu. Kun lähdimme kävelemään vanhan Raahen katuja, menin Puten luokse ja kysyin kysymyksiä.
–Eikö sinua harmita yhtään, että olit ollut kadoksissa, kysyin. Kävelimme jonkin aikaa vanhan kaupungin loistossa, kunnes hän kääntyi katsomaan minua ja vastasi.
–Ei minua harmita, olen saanut sinä aikana kokea vaikka mitä eri kulttuureista, nähtävyyksistä ja satamatyöstä, vastasi Putte intohimoa täynnä.
– Tuo kuulostaa mahtavalta, vastasin.
– Minusta on tärkeää vaikka elämä heittelee, että säilyttää elämässään positiivisuuden, vastasi Putte. Sitten saavuimme juhlapaikalle. Sinne oli tuotu Langin Kauppahuoneelta kaikenlaisia herkkuja. Juhlissa oli niin mukavaa, että sitä ei olisi halunnut lopettaa. Sitten kun kaikki herkut oli syöty, niin lauloimme vielä laulun Putelle. Sen nimi on Putte-possun nimipäivät. Tuota laulua voi kuulla vielä tänäkin päivänä. Sitten kun juhlat oli ohi, kiitin ja sanoin heipat. Sitten lähdin kotiin. Kotimatkalla ajattelin, että Putte-possu on rehellinen, reilu, ystävällinen ja luotettava. Juuri sellainen minkälainen possun pitää olla. Loppu!
Veranda Ejupi
Raahen Keskuskoulu
PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT
Heti, kun äitipossu sai tietää löytäneensä seitsemännen poikaansa, hän meni halaamaan tätä.
”Minulla on ollut hirveä ikävä sinua, olen niin iloinen, että olet vielä elossa. Miten tulit tänne? Oletko kunnossa? Onko sinulla nälkä? No, tärkeintä on, että olet täällä”, äiti sanoo nyyhkyttäen ja onnellisen näköisenä.
”Minulla on ollut sinua ikävä ja kaikkia muitakin”, Putte sanoo onnellisena siitä, että löysi vihdoin ja viimein kotinsa, paikan minne kuului.
”Tule sisälle”, äiti kehottaa häntä.
Heti, kun Putte astuu talon sisälle, häntä kohti ryntäävät kuusi hänen pituista possua, jotka olivat kuunnelleet äitipossun ja Puten keskustelua.
He halasivat Puttea ja esittelivät itsensä. Putte sai tietää, että he ovat hänen veljiään.
Heidän nimensä ovat Pena, Potta, Pottu, Pate, Pete ja Pertti.
Sisällä oli kavereita ja sukulaisia. Sitten Puten mieleen herää yksi kysymys. Miksi he juhlivat?
Hän kysyy asiasta äidiltään ja saa tietää, että…
”… Tänään on nimipäiväsi”, äiti kertoo.
”Onko minulla nimi?”, kysyy Putte yllättyneenä ja innoissaan.
”Kyllä on, se on Putte, heti kun huomasin sinun olevan kateissa, tämä nimi tuli mieleeni, joten nimesin sinut sillä nimellä”, äiti kertoo.
Putte tunsi olevansa todella iloinen. Hän ei ollut enää tavallinen possu!
Seuraavaksi heille kaikille jaettiin pullia mehun kanssa. He pelasivat lautapeliä ja tekivät kaikkea hauskaa, kunnes…
”Saisinko kaikkien huomion, kiitos”, isäpossu pyytää, joka oli toivottanut Puten tervetulleeksi halilla ja lahjalla, jonka oli säästänyt Puttea varten.”
Kaikki hiljentyivät ja kääntyivät katsomaan isäpossua.
”Tänään, koska Putte tuli takaisin, juhlistamme tätä päivää joka vuosi. Puten ansiosta olemme löytäneet ilon ja onnellisuuden. Nyt sain tuntea poikani ja tiedän, että hän on hyväsydäminen ja toivoo kaikille parasta. Kiittäkäämme Puttea tästä mahtavasta päivästä”, hän sanoo ja istuu alas.
Kaikki sanoivat Putelle kiitokset ja menivät syömään herkkuja ruokapöydässä. Tämä oli yksi Puten onnellisimmista päivistä. Putte tunsi olevansa maailman onnellisin possu ikinä.
Ja vielä yksi kirjoitus. Salapoliisitarina, jonka juonenkäänteitä Puttekin ihmettelee.
Hertta Syrjäpalo
Raahen Keskuskoulu 5B
PUTTE-POSSUN NIMIPÄIVÄT
Kukaan ei tiennyt, mitä sinä päivänä oli tapahtunut. Kukaan ei tiennyt, mikä oli mennyt niin pahasti pieleen, että siitä syntyisi tämä: talo raunioina, koruliikkeen avaimet varastettu, liike tyhjänä. Tapahtuneesta oli kulunut 3 päivää, mutta tapahtumapaikka oli ehditty jo eristää. Rikostutkija Sofia Suonsivu astui ulos autostaan rikospaikalle eristeaidoista välittämättä, nosti mustat kissamaiset aurinkolasit pois päästään ja antoi kevätauringon häikäistä hänen silmänsä.
Hän vilkaisi kelloaan, 14.11. Ylikomisario saapuisi 4 minuutin kuluttua. Sofia katseli tapahtumapaikkaa kiinnostuneena, talo oli palanut, mutta ei pahasti, outoa kyllä nurmikko ei ollut palannut lainkaan ja luntakin oli vielä kasoina talon pihalla. Sofia päätti odottaa ylikomisariota, ennen kuin menisi sisään. Siinä samassa ylikomisarion musta Jeep ajoi pihaan tummennettuine takalaseineen. Se pysähtyi talon portin viereen ja ylikomisario nousi autostaan.
–Mukavaa kun pääsitte avuksi, hän sanoi ja antoi katseensa viipyä Sofian kalliissa design aurinkolaseissa, rouva Suonsivu, hän lopetti.
–Neiti Suonsivu, Sofia korjasi ja katseli komisariota.
–On mukava auttaa.
–Aivan, ylikomisario sanoi, pitäisikö tutkia talo?
–Mietin aivan samaa. Sofia ja ylikomisario kävelivät ääneti talolle ja astuivat sisään. Talo oli palanut niin vähän, että siellä saattoi kävellä ja oleilla normaalisti.
–Entä todistajat, Sofia kysyi kävellessään keittiössä.
–Nukkuvat yönsä poliisiasemalla toistaiseksi ylikomisario vastaa.
–Miksei maatilalla, eivätkö he olleet poliiseja, Sofia naurahti ja astui keittiöstä olohuoneeseen.
–Possuja, jotka elivät ihmisten lailla ylikomisario vastasi.
–Haluan puhua heille, Sofia sanoi.
Kun Sofia oli kuulustellut kaikki seitsemän lasta tuloksetta, oli äidin vuoro. Sofia istui kuulustelupöydän takana ja odotti, että possujen äiti tulisi sisään. Hetken kuluttua äiti meni sisään.
–Tervetuloa, Sofia sanoi.
– Olen rikostutkija Sofia Suonsivu, tutkin talollanne sattunutta rikosta.
–Hei minä olen Reetta-possu, sanoi äiti.
–Oliko talollanne muita, kun onnettomuus sattui, Sofia tiedusteli Reetalta.
–Siellä olimme, minä, seitsemän lastani ja kolme vierasta.
–Voitko kuvailla hetkeä, kun palo alkoi?
–No, olimme juuri syömässä kakkua, kun olohuoneen sohva roihahti tuleen, lapset juoksivat ulos, mutta minä ja vieraat otimme arvotavarat ensiksi mukaan. Minä otin korukaupan avaimet ja puristin niitä kädessäni, kun pääsimme ulos. Yksi vieraista, Pena sanoi unohtaneensa lompakkonsa. Koitin estellä häntä, mutta toinen vieras, Helmi tarrasi minua kädestä, joten en voinut pidätellä Penaa. Sofia nyökkäsi, rikos oli paljon yksinkertaisempi, kuin mitä vaikutti.
–Hyvä on, voit mennä, Sofia sanoi ja Reetta nousi.
Seuraavana päivänä Sofia ja ylikomisario soittivat Penan ja Helmin ovikelloa. Pienellä haulla oli selvinnyt, että Helmi ja Pena elivat yhdessä, pariskuntana.
–Teitä kahta syytetään rikoksesta, Sofia sanoi, kun he olivat tulleet avaamaan.
–Käykää toki sisään ja selittäkää, Helmi sanoi. Kun kaikki istuivat pöydän ääressä kahvikupit edessään, Sofia aloitti:
–Sinä iltana, kun varkaus tehtiin, te olitte paikalla, toimitte tiiminä. Ensin Helmi sytytti sohvan palamaan käydessään vessassa ennen ruokailua. Sohvaa ei nähnyt keittiöstä suoraan, mutta olitte ainut, joka oli ollut poissa tuolloin. Sitten te kaksi otitte tavaranne talosta ja menitte pihalle. Penan lompakko oli harhautusta. Kun Helmi piteli Reettaa, hän otti samalla avaimen Reetan kädestä. Samana iltana varastitte korukaupan, Sofia selitti.
–Teillä ei ole todisteita, Pena sanoi.
–Pelkäänpä, että on, ylikomisario sanoi ja avasi kaapin takanaan. Siellä olivat kaikki varastetut korut.
–Tarvitseeko minun sanoa enempää?
Samana iltana rikostutkija Sofia Suonsivu ajoi autollaan kohti lentokenttää, sieltä hän lentäisi kotikaupunkiinsa Pariisiin. Sofialla oli uudet aurinkolasit päässään. Hän osti uudet jokaista tapausta kohden. Tällä kertaa ne olivat pyöreät ja liukuvärjätyt. Hän saapui lentokentälle, parkkeerasi auton ja lähti kävelemään kohti lentokentän päärakennusta, kohti Pariisia, kohti uusia tapauksia. Hän vilkaisi kelloaan, 21.11. Lento lähtisi 49 minuutin päästä. Sofia astui ovesta sisään ja ajatteli: nyt tiedetään, mitä sinä päivänä tapahtui, nyt siitä puhutaan. Mutta ennen kaikkea, nyt minä pääsen kotiin.
Jossain vaiheessa julkaisemme lisää kirjoituksia. Hyvää, jäätelön makuista kesää kaikille!