Pakkasta. Lumisadetta. Nuoskalunta jippiii. Lumilinna. Lumiukkoja. Porkkananenä jippii.
Voi ystävät, kyllä tänä talvena on iloa riittänyt! Lunta on tullut suomen joka kolkalla, hih, ja sitä on varmasti kaikilla lapsilla riittävästi! Välillä on pakkasta ja välillä ei ole. Välillä voi rakentaa lumiukkoja ja välillä ei. Mutta mikä parasta ystävät…
Kaivoin esiin ne sukset, jotka sain joulupukilta viime vuonna, ja joilla jo viime talvena opettelin hiihtämään. Tänä vuonna osaankin jo paljon paremmin. Äiti sanoi, että voi olla, että aloitan ihan oikean hiihtokoulunkin ja sitten minusta tuleekin kyllä oikea mestarihiihtäjä.
Minusta kaatuminen ei kyllä haittaa yhtään mitään. Aina voi nousta ylös ja jatkaa hiihtämistä uudelleen. Eikä minun mielestäni tarvitse hiihtää niin lujaakaan. Kaikkein mukavinta on vaan hiihtää omaan tahtiin ja katsella ympärilleen. Välillä täytyy tietysti katsoa vähän eteenkin päin, ettei eksy ladulta, mutta kyllä taivas, puut ja linnut ovat mahdottoman mukavaa katseltavaa hiihdon lomassa!
Nautitaan talven iloista joka päivä siihen asti kun kevät tulee!
Talviterveisin,
Putte